Navantuli

 Onko sinulla koskaan ollut tosi hauskaa? Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, sanotaan Vexi Salmen sanoittamassa laulussa. Mutta jos pitäydytään erossa stimulanteista, tarvitaan hauskan pitämiseen kolme asiaa. Tärkein on jaettu kokemus. Ei ole väliä, kenen kanssa sen jakaa. Elämänkumppani, ystävä, lemmikki, orava, kimalainen, metsä, merenranta ... Pienikin jaettu kokemus riittää, ystävän merkitsevä katse, sammalpeite, aallot, hämähäkin hyppy kädelle. Leikkimielisyys on myös oleellinen. Suojat itseä ja maailmaa vastaan alas ja ei oteta asioita – ja varsinkin itseämme – vakavasti. Unohdetaan vastuullisten aikuisten säännöt ja tehdään jotain kapinallista. Tosi hauskuus vaatii myös flown. Kyllä, flow on suomen kielen sana, joka kuvaa sellaista mielihyvää tuottavan tekemiseen uppoutumista, jossa ajantaju häviää. Flow on herkkä häiriöille eli intensiivinen keskittyminen hauskanpitoon on tärkeää. Huomaat olleesi flow-tilassa, kun viimeinen bussi on jo mennyt tai mustarastaat alkavat ki...

Absoluuttinen totuus Kuvasin UÄ:llä sydämeni. Maailma on ihmeellinen. On kauniita, outoja eläimiä, jotka selviävät mitä oudoimmissa olosuhteissa. Virukset eivät oikeastaan ole eläviä, juonikkaat loiset riehuvat eläin- ja kasvikunnassa. Tippukivet, tulivuoret ja kivihiilen synty 300 miljoonaa vuotta sitten ovat kiehtovia asioita. Gravitaatio, elektroni ja kvanttifysiikka ovat vieläkin perustaltaan tuntemattomia, vaikka nykyinen kehittynyt tekniikka perustuukin niihin. Onnekseni olen töiden yhteydessä aina törmännyt asiaan, joka kiehtoo minua eniten, ihmiseen. Olen päässyt tutustumaan ihmisen anatomiaan, fysiologiaan, hermoston toimintaan sekä aivoihin. Moni olen kohdannut monia kummallisia, jopa järjenvastaisia asioita. Valitettavasti esitän löydöksiäni ehkä liian opettajamaisesti, kun joskus minulta on kysytty, olenko koskaan ollut väärässä. No totta kai olen, joka päivä, useita kertoja. Niinhän me kaikki. Miksi moinen kysymys? Tarkemmin ajatellen kysyjä on varmaankin ollut huolissaan ...

  Onko demokratia rikki? Eräs ystävä esitti kysymyksen: – Onko demokratia rikki? Ystäväni on erityisen huolissaan yhä lisääntyvistä tapauksista, joissa eduskunnan enemmistö ajaa läpi laajoja ja kalliita muutoksia, jotka sitten seuraavalla vaalikaudella uusi enemmistö kumoaa. Koska itsekin olen viime aikoina ihmetellyt maailman menoa, herätti kysymys mielenkiintoni. Minkälainen tapa käsitellä valtion asioita demokratia oikeastaan on? Millainen hallintakoneisto tarvitaan demokratian toteuttamiseen? Varmaan jokainen pystyy jotenkin määrittelemään demokratian periaatteet. Demokratiahan on kansan valtaan perustuva valtiomuoto. Tätä valtaa voi käyttää joko henkilökohtaisesti tai valitun edustajan välityksellä, kuten Suomessa enimmäkseen tapahtuu. Tässä törmätään heti määrittelykysymyksiin. Ketkä kuuluvat kansaan? Yli 18-vuotiaat? Kantasuomalaiset? Heteromiehet? Ne, jotka ylittävät tietyn tulo- tai omaisuustason? Vangitkin? Myös demokraattisen vallan käyttöön liitty...

Ystävyydestä. Vaikka en lue kirjoja, palaan usein kansallisrunoilijamme sanoihin. O. Mannisen käännös Runebergin säkeistä kiteyttää jotain olennaista siitä, kuinka toisinaan kohtaamme ihmisiä, jotka tuntuvat heti tutuilta: "Sua kohtaa kasvot, korvaas ääni soi, ihastut, kiinnyt – miks? Et virkkaa voi." Jotkut ihmiset saavat meidät tuntemaan olomme kotoisaksi. Heidän seurassaan voimme olla täysin oma itsemme. Heidän eleissään ja sanoissaan on jotakin, joka kertoo: olen puolellasi . Jo Aristoteles pohti ystävyyttä ja jakoi sen kolmeen tyyppiin: Hyöty-ystävä – tuttava, jonka kanssa jaetaan jokin käytännön tarkoitus, kuten työ tai harrastus. Kun yhteinen asia katoaa, myös yhteys usein katkeaa. Nautintoystävä – seuraa, jossa on helppo olla. Hän viihdyttää, naurattaa ja jakaa hetken kanssasi, mutta suhde jää usein pinnalliseksi. Hyvä ystävä – ihminen, joka haluaa sinun parastasi. Hän tukee, kannustaa ja uskaltaa haastaa. Tällainen ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen ...

Tekoälyn väläyksiä. Kuulin uutisen, että USA:ssa useiden lehtien julkaisemassa 15 kirjan kesälukemislistassa oli 10 kirjaa, joita ei ole olemassa. Syyksi paljastui, että lista oli tekoälyn tuottama ja tarkistamaton. Tämän innoittamana keksin kysyä ChatGPT:ltä viiden kirjan listaa kymmenen viime vuoden ajalta suomalaisista kirjoista jotka sijoittuvat luontoon ja käsittelevät ihmissuhdeongelmia. Huonosti meni – erittäin huonosti. 1. **Satu Rämön "Koirien Kalevala" (2022)** - Kirja sijoittuu luonnon keskelle ja käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta, samalla tutkien ihmissuhteita ja identiteettiä. 2. **Pasi Ilmari Jääskelä "Lumikko ja 7 muuta" (2020)** - Vaikka tämä on enemmän maaginen realismi, siinä on vahva luonnonläheinen tunnelma ja syvällisiä ihmissuhdekuvioita. 3. **Laura Lindstedtin "Kätilö" (2018)** - Vaikka tämä ei sijoitu suoraan luontoon, kirja käsittelee elämän ja luonnon kiertokulkua, ja siinä on vahva tunne luonnon ja ihmisen yhteydestä. 4. **S...

  Mitä hyötyä lapsista on vanhemmilleen? Minulta on kysytty, kannattaako lapsia hankkia ja miten ”kustannustehokkaita” lapset ovat. Lapsiin liittyvät tunteet ovat varmaankin pysyvimmät lasten hankkimista puoltavat asiat. Mutta unohdetaanpa hetkeksi vanhempien tunteet ja mietitään millaista on vanhempien ja lasten elämä nyky-yhteiskunnassa. Lapsilla on ollut kautta historian paljon suurempi osa perheen ja yhteisön hyvinvoinnin tukemisessa kuin useinkaan tulee mieleen. Aiemmin agraariyhteiskunnan monisukupolvisissa suurperheissä lapset eivät olleet vain vanhempien huollettavia tai oppilaita, vaan aktiivisia toimijoita, jotka osallistuivat talouden ja arjen pyörittämiseen jo varhaisessa iässä vanhempiensa seurassa. Heidän tehtävänsä ulottuivat esimerkiksi maatöihin, karjanhoitoon, pihapiirin hoitoon ja ruokahuoltoon – tehtäviin, jotka vaativat voimia, osaamista ja vastuuntuntoa. Näin lapset oppivat käytännön taitoja jo varhain ja auttoivat perhettä selviytymään arjen ha...