Absoluuttinen totuus

Kuvasin UÄ:llä sydämeni.
Maailma on ihmeellinen. On kauniita, outoja eläimiä, jotka selviävät mitä oudoimmissa olosuhteissa. Virukset eivät oikeastaan ole eläviä, juonikkaat loiset riehuvat eläin- ja kasvikunnassa. Tippukivet, tulivuoret ja kivihiilen synty 300 miljoonaa vuotta sitten ovat kiehtovia asioita. Gravitaatio, elektroni ja kvanttifysiikka ovat vieläkin perustaltaan tuntemattomia, vaikka nykyinen kehittynyt tekniikka perustuukin niihin.

Onnekseni olen töiden yhteydessä aina törmännyt asiaan, joka kiehtoo minua eniten, ihmiseen. Olen päässyt tutustumaan ihmisen anatomiaan, fysiologiaan, hermoston toimintaan sekä aivoihin. Moni olen kohdannut monia kummallisia, jopa järjenvastaisia asioita.

Valitettavasti esitän löydöksiäni ehkä liian opettajamaisesti, kun joskus minulta on kysytty, olenko koskaan ollut väärässä. No totta kai olen, joka päivä, useita kertoja. Niinhän me kaikki. Miksi moinen kysymys?

Tarkemmin ajatellen kysyjä on varmaankin ollut huolissaan mielenterveydestäni. Eikö se, että joudun havainnoissani jatkuvasti korjaamaan ajatteluani ja uskomuksiani ole rasittavaa?

No ei ole! Olisi kai sinänsä mukavaa olla aina oikeassa, mutta parasta on huomata olevansa väärässä, koska vain se vie tutkimusta ja kehitystä eteenpäin. Ei ole lopullista totuutta, vain kulloinkin vallitseva käsitys asioista, ja hyvä niin.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
Ystävyydestä. Vaikka en lue kirjoja, palaan usein kansallisrunoilijamme sanoihin. O. Mannisen käännös Runebergin säkeistä kiteyttää jotain olennaista siitä, kuinka toisinaan kohtaamme ihmisiä, jotka tuntuvat heti tutuilta: "Sua kohtaa kasvot, korvaas ääni soi, ihastut, kiinnyt – miks? Et virkkaa voi." Jotkut ihmiset saavat meidät tuntemaan olomme kotoisaksi. Heidän seurassaan voimme olla täysin oma itsemme. Heidän eleissään ja sanoissaan on jotakin, joka kertoo: olen puolellasi . Jo Aristoteles pohti ystävyyttä ja jakoi sen kolmeen tyyppiin: Hyöty-ystävä – tuttava, jonka kanssa jaetaan jokin käytännön tarkoitus, kuten työ tai harrastus. Kun yhteinen asia katoaa, myös yhteys usein katkeaa. Nautintoystävä – seuraa, jossa on helppo olla. Hän viihdyttää, naurattaa ja jakaa hetken kanssasi, mutta suhde jää usein pinnalliseksi. Hyvä ystävä – ihminen, joka haluaa sinun parastasi. Hän tukee, kannustaa ja uskaltaa haastaa. Tällainen ystävyys perustuu vastavuoroisuuteen ...
Lue lisää
Kuva
No niin, Joulupukki on tehnyt kierroksensa ja tuloksesta voi kukin päätellä, onko hän ollut Pukin lahjalistalla.   Hellyttävä kurkkivien tonttujen keräämä Joulupukin lista on itse asiassa moraalinen paradoksi. Sen väitetään opettavan lapsille hyvää käytöstä, mutta todellisuudessa se opettaa jotain aivan muuta: että hyvyyttä kannattaa esittää, koska siitä seuraa hyötyä. Kun lapsi on “kiltti” saadakseen lahjan, hän ei opi moraalia vaan kaupankäyntiä. Hyvä käytös ei ole enää itseisarvo, vaan maksuväline.   Rakenne on kopioitu historiasta. Kaikkitietävä tarkkailija, näkymätön lista, ihana palkinto tai ikuinen rangaistus. Sama järjestelmä on ohjannut aikuisten käyttäytymistä vuosituhansia – nyt lapsia tarkkailevat Coca Cola -väreissä esiintyvän ukon pikku apulaiset.   Pukin lista ei opeta kysymään “miten teen oikein ja reilusti”, vaan “miltä minun täytyy näyttää saadakseni sen mitä haluan”. Ja hyviä esittäjiähän some juuri kaipaa.  
Lue lisää
Kuva
  Mitä hyötyä lapsista on vanhemmilleen? Minulta on kysytty, kannattaako lapsia hankkia ja miten ”kustannustehokkaita” lapset ovat. Lapsiin liittyvät tunteet ovat varmaankin pysyvimmät lasten hankkimista puoltavat asiat. Mutta unohdetaanpa hetkeksi vanhempien tunteet ja mietitään millaista on vanhempien ja lasten elämä nyky-yhteiskunnassa. Lapsilla on ollut kautta historian paljon suurempi osa perheen ja yhteisön hyvinvoinnin tukemisessa kuin useinkaan tulee mieleen. Aiemmin agraariyhteiskunnan monisukupolvisissa suurperheissä lapset eivät olleet vain vanhempien huollettavia tai oppilaita, vaan aktiivisia toimijoita, jotka osallistuivat talouden ja arjen pyörittämiseen jo varhaisessa iässä vanhempiensa seurassa. Heidän tehtävänsä ulottuivat esimerkiksi maatöihin, karjanhoitoon, pihapiirin hoitoon ja ruokahuoltoon – tehtäviin, jotka vaativat voimia, osaamista ja vastuuntuntoa. Näin lapset oppivat käytännön taitoja jo varhain ja auttoivat perhettä selviytymään arjen ha...
Lue lisää